perjantai 23. syyskuuta 2011

Kirotut merirosvot

Kirotut merirosvot








Luku 1.









                      Kauan sitten 1600 luvulla vanhassa kaupungissa oli sumuinen yö. Kaikki olivat sulkeutuneet koteihinsa paitsi korkealla kalliolla sijaitsevan linnoituksen vartijat. He kävelivät muurilla katsoen näkyykö eksyneitä laivoja. Heillä kaikilla oli mustat housut ja punainen takki. Kaikilla oli kädessään kunnon kivääri. Yksi heistä näki jonkin liikahtavan sumussa. Yhtäkkiä sumusta tuli esiin iso ja rapistunut merirosvolaiva. Laivan purjeet olivat täysin riekaleina ja rungossa oli valtava määrä levää. Osa oli kuivunutta ja osa tuoretta levää. Laiva laski rapaisen ankkurinsa ja avasi tykkiluukut. ”HÄLYTYS! MERIROSVOJA LIIKENTEESSÄ!” vartija huusi. Kaikki linnassa heräsivät ja menivät muurilla ampumaan laivaa. Laiva kerkesi ensin ja ampui muuriin ison reiän. Merirosvot tulivat veneillä rantaan ja rupesivat ammuskelemaan. Niiden kapteeni nousi isoimmasta ja hienoimmasta veneestä. Hänen partansa ja tukkansa oli sekaisin ja musta. Hänen vaatteensa oli aivan riekaleina ja hänen hattunsa oli ainakin kaksi kertaan lävistetty. Hänen vyönsä oli kaikkein pelottavin. Siinä oli molemmilla sivuilla kuusi miekkaa ja edessä oli kaksi puukkoa, neljä piilukkopistoolia, kaksi pommia ja tikari. Hänen selässään oli ainakin neljä muskettia ja kaksi miekkaa. Muskettivyössä oli kaksi piilukkopistoolia, kolme tikaria ja neljä puukkoa kun taas miekkavyössä oli neljä piilukkopistoolia, kaksi pommia, kaksi tikaria ja neljä puukkoa. Hänen oikea jalkansa oli polvesta alaspäin pelkkää puuta ja hänen hän oli menettänyt vasemman silmänsä taistelussa.







Hän käveli eteenpäin katsoen kun muut pitävät hauskaa. Muut olivat rikkomassa näyteikkunoita ja ryöstämässä farmeja. ”Luutnantti Joe ja ’Ankkurikallo’ Jack. Tulkaa mukaani niin pääsemme hyökkäämään linnoitukseen.” Kapteeni sanoi. ”Kyllä kapteeni Kivuton.” molemmat sanoivat yhteen ääneen. Luutnantti Joe oli ihan tavallinen luutnantti, mutta silti hän oli hyvin fiksu ja nokkela. Joella oli punakeltainen raitapaita ja riekaleiset mustat housut. Hänellä oli päässä punainen huivi ja oikealla silmällä silmälappu. Hänellä oli vyössänsä kaksi miekkaa, yksi piilukkopistooli ja kaksi puukkoa. Hän kantoi selässään muskettia jonka puiseen varteen hän oli kaivanut lovia jokaisesta sillä aseella tapetusta. ’Ankkurikallo’ Jack oli taas kivenkova tyyppi. Hänen mustat housunsa ja paita oli täysin riekaleina. Hänen vyössänsä oli kaksi miekkaa, kaksi piilukkopistoolia, kaksi puukkoa ja neljä tikaria. Hän kantoi selässään vanhaa muskettia, jonka piippu oli vääntynyt pari kertaa. He menivät ylös linnoitukseen ja Jack avasi oven. He menivät kellariin ja etsivät vankisellejä välittämättä sotilaiden luodeista. Kunnes yksi sotilaista löi miekkansa kapteenin läpi. Silloin kapteeni käänsi selässään muskettia, ja ampui sotilaan pois pelistä.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Lentävä Hollantilainen






Vuosi 1600






                    Oli kova myrskysää. Meren aallot paiskivat satamaa. Siinä myrskyssä ei mikään purjelaiva olisi voinut purjehtia. Kunnes yhtäkkiä merellä sumusta tuli aavelaiva. Sen purjeet olivat aivan hajalla ja koko laiva oli muutenkin rapakunnossa. Lentävä Hollantilainen puskee myrskysäällä vastatuuleen nopeammin, kuin normaali purjelaiva tyynellä säällä myötätuuleen. Laiva ei kuitenkaan pysähtynyt satamaan vaan kääntyi takaisin sumuun. Seuraavana päivänä yksi purjelaiva oli lähdössä merelle yksinäiselle majakalle jossa oli valo sammunut jo 50 vuotta sitten. Laiva purjehti kaksi päivää ja kaksi yötä. Toisena yönä oli aivan sumuista ja laiva alkoi näkyä sumusta. Se purjehti suoraan päin laivaa. Laiva ei kuitenkaan hajonnut vaan Hollantilainen purjehti aavelaivana läpi. Seuraavana päivänä laiva pääsi majakalle. Siellä he sytyttivät majakan valon ja löysivät vanhan purjelaivan. Sen keulassa luki Vanha Hollantilainen. Miehet päättivät yöpyä majakalla ja huomasivat että Lentävä Hollantilainen oli laskenut ankkurinsa satamaan. Laivan miehistö tuli ja avasi majakan oven. Majakan omistajat säikähtivät vanhaa partaveikkoa joka oli Hollantilaisen kapteeni. "Olisitte voinut sytyttää majakan jo 50 vuotta sitten. Eli silloin kuin törmäsimme saareen. Laivamme Vanha Hollantilainen on täällä yhä. Mutta nyt voin jatkaa matkaani ympäri maailmaa." hän sanoi. "Entä jos pitäisimme aina vuoden välein Hollantilaisen juhlat jonne te voisitte tulla aina?" yksi majakan omistajista sanoi. "Kelpaa meille." Kapteeni sanoi ja häipyi sumuun aavelaivallansa. Niin kaikki olivat onnellisisa ja Hollantilainen oli saanut töitä.