Faaraon kirous osa 2.

                   He juoksivat ympäri huonetta kunnes pääsivät korkealle sfinksin päälle. He huomasivat että ovi sen alla aukeni, ja he menivät siitä. Ovi sulkeutui kun he juoksivat käytävää pitkin. Seinä heidän edessään murtui ja he kääntyivät takaisin sillä seinästä oli tullut vielä isompia patsaita. He pääsivät ovesta ulos ja huomasivat että yksi patsaista otti kiven joka oli tukkinut käytävän faaraon luo, ja heitti sillä heitä. Arkeologit väistivät ja huomasivat että faarao oli tullut esiin. "Hafoopaf shuuttiol malkonia." faarao sanoi ja kaikki patsaat menivät paikoilleen. "Kiitos." Tomi sanoi. "Menkää pois älkääkä enää ikinä palatko häiritsemään ikuista uneani." faarao sanoi ja meni pois. Arkeologit menivät ulos ja huomasivat että siellä oli haudan ryöstäjiä. He tulivat kohti ovea mutta arkeologit juoksivat pois ja kippasivat koko kuorma-autollisen hiekkaa oven eteen. "Faarao sanoi että häntä ei saa häiritä joten häntä ei häiritä." lauri sanoi. "Selvä se. Muumioille puhuja." rosvo sanoi ja meni pois kavereidensa kanssa. Niin kaikki oli onnellisia ja faarao sai pitää ikuiset unensa.



LOPPU

Faaraon kirous

Luku 1

                      Kerran kuumana päivänä vuonna 2587 arkeologit etsivät Faarao Khescheonin hautatemppeliä. ”Onko meidän pakko kaivaa näin kuumana päivänä? Täällä on ainakin 45 astetta hellettä.” Tomi niminen arkeologi valitti pyyhkien hikeä otsaltaan. ”Kyllä. laskujeni mukaan se on metrin päässä alapuolellamme. Ja takaisin emme lähde. Pyramideihin on 200 kilometriä matkaa.”, johtaja Lauri sanoi. ”Ovi löytyi! Se on umpikiveä”, Tomi huusi. ”Hmm. Se näyttää olevan ontto. Murtakaa se”, Lauri sanoi. Mutta juuri kun sitä oltiin murtamassa, niin se aukesi itsestään. Heidän edessään 10 metriä pitkä käytävä jonka seinillä on paljon hieroglyfejä. Siinä luki, Rohkea olet jos uskallat tästä pidemmälle mennä. ”Hah. Onko tämä muka jokin uhkaus.” Lauri sanoi. ”Se saattaa olla myös varoitus.” Aaro sanoi ohimennen. He kävelivät käytävän läpi jolloin he tulivat valtavaan saliin jossa oli aivan heidän edessään 10 metrin päässä valtava parrakas Sfinksi. Salissa oli myös paljon isoja patsaita. ”Ainakin täällä on viileää. Varmaan 19 astetta, lämmintä.” Tomi sanoi ilahtuneena. ”Täällä sfinksin alla on hieroglyfejä ja pari outoa ristin muotoista kuoppaa.” Aaro sanoi. ”Ja täältä löytyi ovi mutta se on liian korkealla että emme pääse hetkessä ylös!” Tomi huusi. ”Totta. Mutta tuolla on tikkaat ylös, ehkä liiankin ylös.” Lauri sanoi. He kiipesivät tikkaita ja tulivat hajonneelle tasanteelle. Tasanteelta pääsi kävelemään oven yläpuolelle josta he hyppäsivät oven eteen köyden varassa. Ovi aukesi itsestään ja takaa paljastui käytävä jonka lattia oli tehty kivilevyistä. He kävelivät eteen päin jolloin lattiasta sortui pieni kohta He hyppäsivät sen yli ja alkoi lyödä maata kepeillänsä. Käytävästä sortui monta kohtaa mutta lopulta he pääsivät isoon kammioon jossa oli sargofagi.

He avasivat sen ja näkivät muumion. Tuli maanjäristys ja muumio nousi pystyyn. "JUOSKAA!" Lauri huusi. Heidän takanaan ollut ovi meni kiinni ja muumio alkoi avata kääreitään. Sieltä tuli aito faarao joka tuli pois sargofagista. "Kiitän teitä kun herätitte minut. Tosin nyt kaikki patsaat heräsivät eloon. Ne auttavat teidät ulos jos sanotte niille vain hafoopaf shuuttiol malk..." hän sanoi kuunnes katto romahti heidän väliin. He menivät aulaan jossa oli paljon patsaita jotka tulivat keihäät kädessä heitä päin. "Hafoopaf shuuttiol malk." Tomi sanoi varovasti. "Ei toimi. Liian lyhyt." Lauri sanoi ja kaikki patsaat yrittivät lyödä heitä ja kissapatsaat purra ja raapia kun he juoksivat päin ulko-ovea. Reitti ulos tukkiutui kivistä. "Pulassa ollaan." Tomi ja Lauri sanoivat yhteen ääneen.

Miljardöörin poika, osa 4

Luku 1.

Osa 4.

(tarina jatkuu vauhdikkaampana)

                     Matias ja Marika menivät seuraavana päivänä gondoli ajelulle. Matias otti rahansa mukaan vartioidakseen niitä. He menivät kauas rannasta jolloin kuski pysäytti. "Miksi me pysähdyimme?" Matias ihmetteli. "Jäimme jumiin." kuski sanoi ja alkoi kaivella taskujaan. "No yritä saada vauhtia. Minun pitää päästä lentokoneeseen kello kaksitoista.

                    "Kyllä tämä tästä." kuski sanoi ja vetäsi ohjaus sauvan pois mudasta. "No nyt minun täytyy päästä lentokentälle." Matias sanoi. "Mutta sinne sinä et pääse." kuski sanoi ja vetäisi pistoolin taskustaan. "Hyvä kun otit rahasi mukaan. Anna ne tänne." kuski sanoi ja vetäsi rahanipun  Matiaksen kädestä. Matias potkaisi kuskilta aseen pois mutta samalla kuskilta tippui Matiaksen rahanippu syvälle veteen. Marika sitoi kuskin ja ohjasi heidät takaisin rannalle. "Se oli rohkeasti tehty Matias." Marika sanoi. "Opettelen yksinäni itsepuolustusta. Ja hyvä että annoin sinulle rahaa. Siitä varmasti riittää minun lentolippuuni." Matias sanoi. "Ei sinun lippuusi. Vaan meidän molempien." Marika sanoi. "Mitä tarkoitat Marika?" Matias ihmetteli. "Rakastan sinua." Marika sanoi.

                    Kun Matias ja Marika pääsivät takaisin Suomeen niin he olivat jo klo 20.00 kirkossa. "Tahdon." Marika sanoi. Niin oli Matiaksen ja Marikan häät alkaneet ja kaikki oli taas onnellisia. Paitsi tietysti eräs, joka istuu tällä hetkellä venetsian vankilassa.

LOPPU.